Portinhoikalla – helvetin portilla

Pohjolan suurimmat taistelut kautta aikojen Tali-Ihantalassa

Talin-Ihantalan suurtaistelut 20.6.-8.7.1944

 

 

Taustaa

 

Jatkosodan hyökkäysvaihe ja sitä seurannut asemasota on suhteellisen helppoa suomalaisille. Jo vuoden 1941 lopussa Suomen armeija on saavuttanut tavoitteensa ja osittain ylittänyt vanhat rajalinjat. Saksalaiset jatkavat etenemistään, mutta suomalaisten hyökkäys pysäytetään Rukajärvellä, Maaselän kannaksella ja Syvärillä niin, että vesistöt lyhentävät mahdollisimman paljon rintamalinjojen pituutta. Alkaa 2,5 vuotta kestävä asemasodan aika, jolloin sotilailla on aikaa harjoitella, rentoutua, tehdä puhdetöitä ja käydä lomilla. Se on kuitenkin tyyntä myrskyn edellä.

 

 

Saksa murtuu - Puna-armeija keskittää voimansa Karjalaan

 

Neuvostoliitto aloittaa suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella 9.6. klo 6. Se lopettaa väliaikaisesti toiminnan muilla rintamilla ja keskittää voimansa Suomea vastaan. Kannaksen operaatio pitää hoitaa nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Puna-armeijalla on asettaa suomalaisia vastaan 0,5 miljoonaa sotilasta, 20-kertainen ylivoima tykistössä ja kiistaton ilmaherruus. Lyhyen Suomi-operaation jälkeen Stalinin Neuvostoliitolla on aikaa keskittyä tärkeämpiin maailmanpoliittisiin asioihin, joita ratkomaan Berliinissä.

 

Viipurin kaupunki joudutaan luovuttamaan nopeasti venäläisille 20.6.  Viipurin seutu ja erityisesti Talin kannas ovat onneksi maastonsa puolesta suomalaisille edullisempia. Epätasaisessa ja kallioisessa maastossa panssarivaunujen on vaikea liikkua. Viipurista lähtee kuitenkin kaksi leveää tietä luoteeseen. Toinen johtaa Leitimonjärven eteläpuolelta Portinhoikkaan ja toinen järven koillispuolelta Ihantalaan. Näitä teitä venäläiset panssarit tulevat todennäköisesti käyttämään.

 

 

Ylipäällikkö kannustaa

 

Viipurin – Kuparsaaren – Vuoksen linjaa noudattavalla VKT-asemalla puolustuslaitteet ovat kovin alkeelliset. Ylipäällikkö Mannerheim esittää 19.6.  joukoilleen seuraavan vetoomuksen: ”Armeijamme asettuessa puolustukseen ns. VKT-linjalle on aika panna sulku vihollisen maahantunkeutumiselle. Tämän vuoksi vaadin, että tälle linjalle suoritetaan jyrkkää torjuntataistelua.  Kiinnitän erityisesti huomiota siihen, että tämän aseman murtuminen ratkaisevalla tavalla tulisi heikentämään puolustusmahdollisuuksiamme ja täten asettamaan maamme ja kansamme kohtalon vaaranalaiseksi. Olen tietoinen siitä, että tämän aseman rakennustyöt ovat olemattomia tai aivan alkuasteella, mutta luotan siihen, että suomalainen sotilas tarpeen vaatiessa osaa käyttää hyväkseen maastoaan ja sisuaan horjumattoman puolustuksen aikaansaamiseksi.”

 

 

VKT-linja murtuu

 

VKT-linjan puolustaminen on alusta asti vaikeaa. Sotilaat ovat väsyneitä ja järkyttyneitä viivytystaistelun kokemuksista. Ehtivätkö uudet reservit Kannakselle ennen venäläisten lopullista läpimurtoa?

 

Kesäkuun 20. päivänä kutsutaan reservistä palvelukseen kaksi ikäluokkaa. Vuonna 1905-06 syntyneet miehet joutuvat uudelleen rintamalle. Neuvostoliiton suurarmeijalla on antaa jatkuvasti uusia vereksiä voimia taisteluun. Heidän ongelmansa on lähinnä huolto, joka ei aina pysy nopean etenemisen tahdissa. Viipurin valtauksen jälkeen Puna-armeijan johto ei kuitenkaan enää lähetä uusia joukkoja Kannakselle. Samalla suomalaiset saavat reservejään apuun, joten voimasuhteet hiukan tasoittuivat.

 

Venäläisten päähyökkäys jatkuu 21.6. Viipurista suoraan pohjoiseen.  Tarkoituksena on ylittää Saimaan kanava ja päästä sieltä suomalaisten selustaan. Sieltä on tarkoitus jatkaa Lappeenrantaan ja Imatralle. Talvisodan tapaan operaation painopiste on Talin kapeikossa. läntisellä Kannaksella Suomen joukot jaetaan 22.6. kahteen armeijakuntaan.  Kenraalimajuri A. Svenssonin komentama V AK puolustaa linjalla Niskapohjanniemi – Saimaan kanava. VKT-linjan Viipuri – Kärstilänjärvi  puolustuksesta vastaa IV AK.

 

 

Rytin Ribbentrop-sopimus

 

Presidentti Risto Rytin solmiman Ribbentrop-sopimuksen perusteella Suomeen on saatu 70 Stuka-syöksypommittajaa. Kannakselle ehditään juuri ja juuri saada apuun vielä saksalaisia joukkoja. Sotilaiden lisäksi saadaan rynnäkkötykkejä ja uusimpia panssarintorjunta-aseita, ”nyrkkejä ja kauhuja”. Voimasuhteet ovat hiukan tasoittuneet, mutta edelleen venäläisillä on valtava ylivoima niin miehistön kuin aseistuksenkin osalta. Heillä oli käytössään Kannaksen alueella yhteensä 260.000 miestä, 7.500 tykkiä ja kranaatinheitintä sekä 630 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä. Seuraavan viikon aikana ratkaistaan Suomen itsenäisyyden kohtalo.

 

VKT-linjaa pommitetaan taukoamatta. Mannikkalan asema menetetään 22.6., josta venäläiset panssarivoimat jatkavat Talin suuntaan. Vesistöt estävät niiden etenemisen  muita reittejä. Portinhoikan tienristeyksessä venäläisiä on odottamassa suomalais-saksalainen panssarintorjunta.

 

Muutama kilometri lännempänä suomalaisten 3.Pr. joutuu ankaran tykistötulen takia perääntymään 22.-23.6. kohti Saimaan kanavaa linjalle Härkävuori – Kärstilänjärvi. Talista luoteeseen 18.D pystyy torjumaan 24.6. vihollisen. Tämä oli ratkaisevan tärkeää, koska seuraavana päivänä suomalaiset saavat siirretyksi Kannakselle apujoukkoja kaikkiaan 14 yhtymää, ja yksi on vielä tulossa. Koko armeijalla on 22 yhtymää, joten kapealla Karjalan Kannaksella on melkoinen keskittymä.

 

 

 

Suurtaistelu alkaa

 

Talin-Ihantalan suurtaistelu alkaa 25.6. Venäläiset hyökkäävät ensin lännestä. 3. Pr:n lohkolla tapahtuu sisäänmurto, joka pakottaa suomalaiset vetäytymään Lavolan ohi Saimaan kanavan alapäähän. Talista luoteeseen Portinhoikan suuntaan suomalaisten puolustus kestää vain hetken. Siellä 18.D on kulunut pahasti taisteluissa jo VKT-asemaan saapuessaan. Divisioonan eri pataljoonien normaalista miesvahvuudesta puuttuu menetysten takia 35-63 %.

 

Puna-armeija etenee panssarikiiloina Leitimojärven molemmin puolin. Länsipuolella jalkaväki pysäytetään Konkkalanvuoren eteen, mutta panssarit ja rynnäkkötykit jatkavat Portinhoikan tienristeykseen ja sieltä edelleen kiiloina luoteeseen Juustilaan päin ja pohjoiseen Ihantalan suuntaan. Venäläisillä on tällä lohkolla kaikkiaan kymmenkunta panssari- ja rynnäkkötykkiosastoilla vahvistettua divisioonaa, kun suomalaisilla on vain 2 divisioonaa ja yksi prikaati.

 

Murskaavasta ylivoimasta huolimatta suomalaiset sotilaat lähtevät vastahyökkäykseen. 18.D valtaa Portinhoikan tienristeyksen takaisin. Leitimonjärven länsipuolella edenneet venäläispanssarit kärsivät tappioita ja joutuvat palaamaan Talin suuntaan. Kenraaliluutnantti Oesch lähettää panssaridivisioonan Juustilaan avustamaan 18. divisioonaa.

 

 

Portinhoikka – strateginen tienristeys

 

Kenraali Lagus saa nyt johtoonsa kaikki alueen suomalaisjoukot. Lagus käskee vahvistetun jääkäriprikaatin panssareineen ja rynnäkkötykkeineen hyökätä Portinhoikan kautta pääpuolustuslinjalle Talin suuntaan, sieltä edelleen Rekolan alueelle ja lopuksi venäläisten selustaan. Kesäkuun 25. ja 26. välisenä yönä suomalaiset tuhoavat 38 panssarivaunua. Lisäksi sotasaaliista korjataan 7 vaunua omaan käyttöön. Näistä suurin osa on keskiraskaita T 34-vaunuja, joiden lempinimi Suomessa on Sotka. Kansallisuustunnukset vaihdetaan vaunujen kylkiin, uusi miehistö sisään ja taas taisteluun.

 

Suomalaisten vastahyökkäys etenee Konkkalanvuorelle ja Aniskalaan, mutta pääpuolustusasemia ei saada takaisin. Venäläisille jää vain kilometrin mittainen käytävä oman hyökkäyskiilansa huoltoa varten. Suomalaisilla voisi olla jopa mahdollisuus motittaa venäläiset, mutta iltapäivällä neuvostoliittolaiset iskevätkin Murokalliossa suomalaisten selustaan koillisesta. JP3 saa vastahyökkäyksellä alueen takaisin suomalaisille. Leitimonjärven pohjoispuolella mottiin jääneet suomalaiset murtautuvat länteen omalle puolelle. Venäläisten vastahyökkäykset onnistuvat, ja he saavat jälleen haltuunsa Portinhoikan tienristeyksen. Vastaavasti suomalainen jääkäriprikaati hyökkää Murokalliosta itään ja saavuttaa klo 18 mennessä Talin myllyn. Ajoittain taistelutilanne on Ihantalan alueella hyvin sekavaa. Linjat sahaavat edestakaisin, ja joukot ovat toisinaan maastossa jopa limittäin. Tykistö ei pysty toimimaan.

 

Kesäkuun 27. kenraalimajuri Heiskasen komentama 11. divisioona saapuu Kannakselle ja asettuu puolustaman linjaa Saimaan kanava – Leitimojärvi. Laguksen panssarit saavat nyt tehtävän hyökätä Leitimojärven itäpuolella neuvostoliittolaisten sivustaan. Apuna heillä on vielä saksalainen rynnäkkötykkiprikaati. Aluksi suomalaisilla on menestystä, mutta lopulta venäläisten panssarit pysäyttävät etenemisen Aniskalan aukeiden reunaan. Suomalaisten tavoite katkaista venäläisten kapea huoltokäytävä ei onnistu, koska punaisten panssarit ovat liian vahvat.

 

Kesäkuun 28. päivänä Ihantalan pohjoispuolelle saapuu Itä-Karjalasta 6. divisioona, jonka komentaja kenraalimajuri Vihma saa johdettavakseen kaikki Ihantalan suunnan joukot. Suomalaisten vahvistuksista huolimatta venäläiset onnistuvat iltaan mennessä hyökkäyksissään, joten suomalaisten lähellä oleva motitus jää toteutumatta.

 

Kesäkuun 29. päivä venäläiset käynnistävät hyökkäyksen Kärstilänjärven ja Leitimojärven välisellä alueella. Hyökkäystä tukevat tykistö, panssarivaunut ja ilmavoimat. Iltaan mennessä rintamalinja siirtyy jo Portinhoikan risteyksen pohjois- ja länsipuolelle. Nyt on vuorostaan lähellä, että suomalaiset jäisivät mottiin Leitomojärven pohjoispäässä. Suomalaisten etulinja on kaaren muotoinen, ja se helpottaa tulenjohtoa sekä tykistön ammuntaa. Ihantalan kirkolta pari kilometriä etelään on paikka, jossa venäläisiä kohti voidaan suunnata yhtä aikaa jopa 250 tykin tuli.

Suomalainen sodanjohto päättää kuitenkin suoristaa rintaman vetäytymällä  linjalle Lavola -  Vakkila – IhantalanjärviNoskuanselkä.

 

Kesäkuun 30. päivä suomalaisten vetäytyessä venäläiset ilmavoimat hyökkäävät voimakkaasti, mutta suomalaiset ampuvat alas eri rintamilla yhteensä 50 konetta. Venäläiset tekevät edelleen hyökkäyksiä ja saavat sisäänmurtoja Juustilankankaalla, Tähtelässä ja Ihantalassa, mutta ne kaikki pystytään eliminoimaan tykistötulen avulla.

 

Vähitellen asemat lujittuvat, taisteluhautoja ja korsuja rakennetaan ja niiden edustat miinoitetaan.  Taistelut jatkuvat heinäkuun puoliväliin asti, mutta suomalaiset sotilaat kestävät. Vielä 4.7. venäläiset hyökkäävät, mutta menettävät noin 1000 miestä. Heinäkuun 8. alkaen Ihantalan taistelut muuttuvat asemasodaksi.

 

Heinäkuun 12. päivänä Neuvostoliitto keskeyttää hyökkäykset Kannaksella, ja alkaa siirtää joukkojaan Saksan rintamalle. Elokuun 1. päivä Ryti luopuu presidentin tehtävästä, ja 4.8. Mannerheimistä tulee Suomen presidentti. elokuun 24. eduskunta hyväksyy rauhansuunnitelman ja irtisanoo Ribbentrop-sopimuksen. Syyskuun 2. päivä eduskunta hyväksyy Neuvostoliiton rauhanehdot. Suomalaiset lopettavat taistelut 4.9. klo 7 ja neuvostoliittolaiset seuraavana päivänä klo 7, jolloin aselepo astuu voimaan. Syyskuun 19. päivä kirjoitetaan välirauhansopimus.

 

Talin-Ihantalan ratkaisutaistelu on suurin Pohjoismaissa koskaan käyty taistelu. Suurtaistelun eri vaiheisiin osallistui noin 50.000 suomalaista ja 150.000 venäläistä sotilasta. Sen tuloksena suomalaiset pysäyttävät ylivoimaisen neuvostovihollisen. Torjunnan onnistumisessa on ratkaiseva osa Suomen kenttätykistöllä ja ilmavoimilla. Neuvostoliittolaisia kaatuu Talin-Ihantalan taisteluissa noin 5.000 ja haavoittuu 14.000. Lisäksi he menettävät 300 lentokonetta ja 600 panssarivaunua. Suomalaisia sotilaita kaatuu noin 2.000 ja yli 6.000 haavoittuu.  Koko jatkosodassa kaatuu tai katoaa 66.500 suomalaista ja 142.000 haavoittuu.

 

Heinäkuun ensimmäisen viikon ajan Veikko taistelee Ihantalan lähellä Harjulasssa. 8.7.-26.8. hän osallistuu Ihantalan puolustustaisteluun. Ihantalan kirkosta on nyt jäljellä vain kiviset portaat. Kirkon ympäristön kivilohkareet osaisivat kertovat siitä hädästä, jota taistelijat kokivat etsiessään niiden takaa suojaa kranaateilta. Alueella ei ollut tuolloin tehty lainkaan varustustöitä, joten suojaa piti etsiä luonnon tarjoamista paikoista.

 

Pohdittavaa

 

Miten Suomi saattoi säilyttää itsenäisyytensä?

Miten Suomi pystyi torjumaan ylivoimaisen vastustajan?

Miksi venäläisten suurhyökkäys tuli yllätyksenä suomalaisille?

Miksi oli hyvä, että Kannaksella ei ollut enempää suomalaisia kesäkuun puolessavälissä?

Mikä pelasti Kannaksen lopulliselta murtumiselta?

Mikä oli Rytin osuus torjuntavoitossa?

Millainen oli venäläisten hyökkäystaktiikka?

 

Lähteet:

 

Suomen sodat 1939-45. Spectrum tietokeskus 11. Helsinki, WSOY.
Suomen Rintamamiehet 1939-45. Helsinki 1972, Rintamamiesveteraanien Liitto ry.